sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Jääravit olivat elämys!

Oman kylän asioista kirjoittaminen on aina itselle merkityksellistä koskipa aihe faktoja tai omia fiiliksiä. Aivan erityistä ylpeyttä tunnen kuitenkin silloin, kun voin kirjoittaa kyläläisten yhteistyöllä talkoovoimin toteutetusta ponnistuksesta. Tänään järjestetyt jääravit olivat juuri sitä.



En ole koskaan ollut jääraveissa. Itse asiassa en ole koskaan ollut minkäänlaisissa raveissa. Hevosharrastus on rajoittunut muutamaan ratsastuskertaan Sveitsissä, missä isäntäperheeni vuokranantajat omistivat pari hevosta. Harrastus loppui kuitenkin melko lyhyeen valmentajan kannustaessa hepan raviin siitäkin huolimatta, että ilmoitin olevani aivan liian väsynyt. No, lopputuloksena oli yksi itseensä varsin tyytyväinen ja minua ylimielisesti mulkoileva hevonen, sekä yksi maneesin puruilla pehmeähkön pudotuksen tuloksena makaava tyttö. Harrastuksen loppuminen ei toki johtunut hevosesta tai pudotuksesta. Kyllä minulla olisi ollut luonnetta vastata konin omanarvontuntoon, mutta luottamus kouluttajan tilannetajuun oli tipahtanut maanrajaan oman muksahdukseni myötä.

Hivenen ankeista kokemuksistani huolimatta hevoset ovat aina olleet mielestäni uljaita ja kauniita. Ihailen taitoa, jolla toiset pystyvät noiden upeiden mutta suurien eläinten kanssa kommunikoimaan. Sarkolanlahden jäällä meno oli tänään ylvästä katseltavaa. Hevoset ja ohjastajat olivat työpareja. Muutamaa laukalle lähtöä ja radalta ulos ajamista (jotka vain elävöittivät tapahtumaa) lukuun ottamatta työparit tekivät väkevää yhteistyötä.

Raveissa oli yhteensä kuusi lähtöä ja hevosia ohjelmaan oli kirjattu 32 kappaletta. Sarkolan jääravit olivat viralliset harjoitusravit, eikä tapahtumassa missään nimessä ollut kyse vain hevosurheilusta. Lapsille oli tarjolla mönkijäajelua reessä, napakelkkailua ja ikiomat keppihevoslähdöt. Hiukopalaksi sai ostaa makkaraa, lettuja, munkkeja, pullaa, karkkia, kahvia ja pillimehua. Sarkolan Facebook-ryhmästä tietoa lainatakseni: kaikki myytävät tuotteet katosivat katsojien suihin. Makkaraa 100kg, hernekeittoa 200l, lettuja paistettiin yli 60l ja kahviakin kului jokunen pannullinen.



Reippaasti toista tuhatta henkeä Sarkolanlahden jäälle kerännyt ulkoilutapahtuma oli kuitenkin ennen kaikkea jälleen yksi osoitus kylän elinvoimaisuudesta ja kyvystä saada asioita tapahtumaan. Päivän fiilis oli huikea! Työksenikin tapahtumajärjestämisen kanssa paljon tekemisissä olevana tunsin hiukan kylmiä väreitä selkäpiissäni, kun tehtäviä ja vastuita alettiin jakaa ja tapahtumaa suunnitella reipas kuukausi ennen H-hetkeä.  Jäätilanteen kehitys oli tietysti yksi tärkeimmistä seikoista, joka vaati tiuhaa seurantaa eikä järjestelyjä voinut toki siitä syystä kovin varhain aloittaa. Siitä huolimatta kuukausi ja rapiat oli minusta melkoisen napakka aikataulu, mutta niin vain kylän puuhamiehet ja -naiset pistivät kasaan mahtavan spektaakkelin.

Tapahtuma ilahdutti monia. Ihan todella. Paitsi tapahtumassa, myös sen jälkimainingeista huokuu ilo, lämpö ja into.  Sarkolan Facebook-ryhmässä tarjolla on paljon kuvamateriaalia. Kommenteista on luettavissa myös järjestäjien puolelta onnellisuus siitä, että paikalle saapui aivan hirmuinen määrä ihmisiä. Myös Aamulehden toimittaja vieraili raveissa. Juttu luettavissa täällä.
Nokian uutisten juttu puolestaan löytyy täältä.
Sää suosi tapahtumaa ja ulkoilukansaa lämmitti kirkas kevätaurinko. Se innoitti myös kuvaajia. 
Esimerkiksi Juha Hartikaisen ottamia kuvia löytyy täältä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. Ja kuten poikani asian kiteytti, "letut olivat tohi hyviä hiällä!"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti