sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Jääravit olivat elämys!

Oman kylän asioista kirjoittaminen on aina itselle merkityksellistä koskipa aihe faktoja tai omia fiiliksiä. Aivan erityistä ylpeyttä tunnen kuitenkin silloin, kun voin kirjoittaa kyläläisten yhteistyöllä talkoovoimin toteutetusta ponnistuksesta. Tänään järjestetyt jääravit olivat juuri sitä.



En ole koskaan ollut jääraveissa. Itse asiassa en ole koskaan ollut minkäänlaisissa raveissa. Hevosharrastus on rajoittunut muutamaan ratsastuskertaan Sveitsissä, missä isäntäperheeni vuokranantajat omistivat pari hevosta. Harrastus loppui kuitenkin melko lyhyeen valmentajan kannustaessa hepan raviin siitäkin huolimatta, että ilmoitin olevani aivan liian väsynyt. No, lopputuloksena oli yksi itseensä varsin tyytyväinen ja minua ylimielisesti mulkoileva hevonen, sekä yksi maneesin puruilla pehmeähkön pudotuksen tuloksena makaava tyttö. Harrastuksen loppuminen ei toki johtunut hevosesta tai pudotuksesta. Kyllä minulla olisi ollut luonnetta vastata konin omanarvontuntoon, mutta luottamus kouluttajan tilannetajuun oli tipahtanut maanrajaan oman muksahdukseni myötä.

Hivenen ankeista kokemuksistani huolimatta hevoset ovat aina olleet mielestäni uljaita ja kauniita. Ihailen taitoa, jolla toiset pystyvät noiden upeiden mutta suurien eläinten kanssa kommunikoimaan. Sarkolanlahden jäällä meno oli tänään ylvästä katseltavaa. Hevoset ja ohjastajat olivat työpareja. Muutamaa laukalle lähtöä ja radalta ulos ajamista (jotka vain elävöittivät tapahtumaa) lukuun ottamatta työparit tekivät väkevää yhteistyötä.

Raveissa oli yhteensä kuusi lähtöä ja hevosia ohjelmaan oli kirjattu 32 kappaletta. Sarkolan jääravit olivat viralliset harjoitusravit, eikä tapahtumassa missään nimessä ollut kyse vain hevosurheilusta. Lapsille oli tarjolla mönkijäajelua reessä, napakelkkailua ja ikiomat keppihevoslähdöt. Hiukopalaksi sai ostaa makkaraa, lettuja, munkkeja, pullaa, karkkia, kahvia ja pillimehua. Sarkolan Facebook-ryhmästä tietoa lainatakseni: kaikki myytävät tuotteet katosivat katsojien suihin. Makkaraa 100kg, hernekeittoa 200l, lettuja paistettiin yli 60l ja kahviakin kului jokunen pannullinen.



Reippaasti toista tuhatta henkeä Sarkolanlahden jäälle kerännyt ulkoilutapahtuma oli kuitenkin ennen kaikkea jälleen yksi osoitus kylän elinvoimaisuudesta ja kyvystä saada asioita tapahtumaan. Päivän fiilis oli huikea! Työksenikin tapahtumajärjestämisen kanssa paljon tekemisissä olevana tunsin hiukan kylmiä väreitä selkäpiissäni, kun tehtäviä ja vastuita alettiin jakaa ja tapahtumaa suunnitella reipas kuukausi ennen H-hetkeä.  Jäätilanteen kehitys oli tietysti yksi tärkeimmistä seikoista, joka vaati tiuhaa seurantaa eikä järjestelyjä voinut toki siitä syystä kovin varhain aloittaa. Siitä huolimatta kuukausi ja rapiat oli minusta melkoisen napakka aikataulu, mutta niin vain kylän puuhamiehet ja -naiset pistivät kasaan mahtavan spektaakkelin.

Tapahtuma ilahdutti monia. Ihan todella. Paitsi tapahtumassa, myös sen jälkimainingeista huokuu ilo, lämpö ja into.  Sarkolan Facebook-ryhmässä tarjolla on paljon kuvamateriaalia. Kommenteista on luettavissa myös järjestäjien puolelta onnellisuus siitä, että paikalle saapui aivan hirmuinen määrä ihmisiä. Myös Aamulehden toimittaja vieraili raveissa. Juttu luettavissa täällä.
Nokian uutisten juttu puolestaan löytyy täältä.
Sää suosi tapahtumaa ja ulkoilukansaa lämmitti kirkas kevätaurinko. Se innoitti myös kuvaajia. 
Esimerkiksi Juha Hartikaisen ottamia kuvia löytyy täältä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. Ja kuten poikani asian kiteytti, "letut olivat tohi hyviä hiällä!"



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Luonnon oma taidelainaamo

Ei ole vain sanonta, että luonnonläheisyydessä mieli lepää, stressi helpottaa ja verenpaine laskee. Nämä ovat ihan konkreettisia ja todellisia reaktioita, joita luonto, kasvit ja valo saavat kehossamme aikaan. Eipä siis ihme, että jo yhdellä haulla netin syövereistä löytyi sivukaupalla materiaalia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Poimin muutaman lainauksen:



Mielenterveystalo on kirjoittanut sivuillaan luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin:
"Elinympäristömme vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme. Tutkimusten mukaan luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää sairastavuutta ja lisää onnellisuutta. Useat asiat vaikuttavat siihen, millaisessa ympäristössä viihdymme ja millaisesta ympäristöstä saamme hyvinvointia. Luonnon näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa tekeminen lisäävät tutkimusten mukaan ihmisten hyvinvointia monella tapaa. Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset tulevat nopeasti ja pysyvät pitkään".

Mielenterveysseuran sivuilta löytyy  artikkeli siitä, kuinka luonto hoivaa kehoa ja mieltä. Siinä kirjoitetaan näin:

"Tutkimuksissa on havaittu, että luonnon hyvinvointihyödyt ovat monen osatekijän summa. Kokemukseen vaikuttavat ympäristön esteettisyys, turvallisuus ja kiinnostavuus, samoin valon määrä, ilmanlaatu, lämpötila ja äänimaisema". 


Kodin Kuvalehdestä puolestaan löytyi kiinnostava artikkeli. Siinä lueteltiin konkreettisa tapoja, joilla luonto hoitaa ihmistä.

"Luonto on tehokas lääke masennukseen ja stressiin. Jo 20 minuuttia metsässä vaikuttaa aivoihisi ja saa sinut paremmalle tuulelle.

Näin luonto hoitaa: 

  •  Muutama minuutti metsässä: verenpaineesi laskee.
  • 20 minuuttia metsässä: tunnet miten mielialasi kohenee.
  • 1 tunti metsässä: tarkkaavaisuutesi paranee.
  • 2 tuntia metsässä: elimistösi puolustuskyky paranee.
  • 60 prosenttia elinympäristöstäsi pitäisi olla luontoa, jotta voisit hyvin.
  • 300 metriä on pisin kävelymatka, joka hyvässä asuinympäristössä on lähimpään metsään tai puistoon.
  • 96 prosenttia suomalaisista määrittelee itsensä luontoihmisiksi".


Myös taiteen ja kulttuurin vaikutus ihmisen terveydelle on tutkimuksissa todistettu tosiasia. Kulttuuria on verrattu jopa liikunnan harrastamiseen. Se saa aikaan fysiologisia muutoksia, rentouttaa ja haastaa mieltä sekä pidentää elinikää.



Maaseutu yhdistää nämä kaksi terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeää asiaa, luonnon ja kulttuurin. Tai oikeastaan maaseudun luonto ja rauha suorastaan tuottaa taidetta. Vaikka kasvit eivät vielä nouse maasta eikä ympäristö tarjoa parastaan esteettisestä näkökulmasta tarkasteluna, löytyy kuivista risukoista, jäisiltä pinnoita ja hauraista heinioista melkoisia taideteoksia. On modernia, abtraktia tai esittävää, värikylläistä, seesteistä tai graafista. Kysymys on vain siitä, että malttaa pysähtyä katsomaan.

Minusta on ihanaa asua luonnon taidelainaamon keskellä. Kodissamme on isot ikkunat, joista luonto tulvii sisään. Nyt kun päivät ovat valoisampia pidempään, ehtii kauniista maisemista nauttia arkisinkin töiden jälkeen. Olen huomannut sillä olevan konkreettisia vaikutuksia omaan jaksamiseen ja energiatasoon. Olen pistänyt merkille myös sen, että isot ikkunat auttavat kestämään kurjiakin säitä paremmin. Laajaa elävää maisemataulua on kiva katsella jopa silloin, kun räntää tulee taivaan täydeltä.



Fiilistellessäni tänään jo tulevaa kesää ja odottaessani malttamattomana mahdollisuutta upottaa kädet multaan, kaivoin kameran esiin ja tutkin pihaamme linssin läpi. Asiat joita jäin ihastelemaan, ovat todellakin vain lainassa. Huomenna niitä ei välttämättä enää ole. Jää sulaa, kuolleiden kasvien tilalle kasvaa uusia, maa kuivuu tai sade muokkaa pinnan muotoja. Tilalle on tullut jotain muuta. Juuri nyt, keväällä, muutokset tapahtuvat nopeasti. Kuinka etuoikeutettua onkaan saada nauttia uusista kauniista taideteoksista omassa asuinympäristössään. Se on iso osa hyvinvointia. Taidenäyttelyn voi löytää omasta pihasta.


Kameran kanssa Sarkolan kauniissa ympäristössä kulkevien kannattaa muistaa myös Sarkolan Kylien valokuvauskilpailu, josta löytyy lisätietoa Facebookista.https://www.facebook.com/groups/sarkola/search/?query=valokuvauskilpailu