perjantai 18. lokakuuta 2019

7 syytä, miksi Nokian kaupungin kannattaisi panostaa maaseutuun


Nokian kaupunki kaavailee kyläkoulujen lakkauttamista kahden seuraavan toimintakauden aikana. Valtuuston päätös viiden vuoden työrauhasta sai tehdä tilaa uusille lopetussuunnitelmille pari vuotta etuajassa. 

Tämä blogi sai aikoinaan alkunsa juuri kylälle muuttaneen lapsiperheen valtavasta ihmetyksestä kyläkoulun lakkauttamisuhkaa kohtaan, ja siitä se valitettavasti jälleen herää henkiin uudelleen. Niin minä kuin puolisoni olemme kaupunkien ja isojen koulujen kasvatteja, joten nostalgiaa kirjoituksiini ei sisälly hitustakaan. 

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, mitä olen maaseudulla kokenut, havainnut, ihmetellyt ja nähnyt. Jatkan samalla linjalla. Koska kaupunki ei näe alueen potentiaalia, listasin näin alkajaisiksi muutamia näkökulmia siitä, miksi Nokian Sarkola tulisi nähdä kaupungin voimavarana, johon kannattaa panostaa. 

1. Välimatkat

Usein virheellinen harhaluulo on, että maalta työmatkan kestävät kohtuuttomia aikoja. Koulumatkoissa tämä pitääkin paikkansa, koska odottelut, pysähdykset ja mahdolliset ajonopeudet sekä reitit tuovat pienen koululaiset matkaan mittaa, turvallisuustason kärsimisestä puhumattakaan.
Työmatka-ajossa tilanne on toinen, koska auto starttaa kotipihasta ja matka taittuu isoja teitä pitkin.

Esimerkiksi Sarkolasta ajaa töihin Tampereelle tai Lempäälään (perheessämme näistä molemmista useamman vuoden kokemus) samassa ajassa, kuin Ylöjärveltä tai Kangasalta. Taivalkunnasta matka on vielä lyhyempi. Kilometrejä auton mittariin toki kertyy jonkin verran, mutta aika moneen eri suuntaan on varsin kohtuullinen.  

Tässä muutamia esimerkkejä:




Yksi tärkeä näkökulma Sarkolan sijainnin suhteen on myös Pirkkalan lentokenttä, jonne esimerkiksi omasta pihastamme ajaa 28 minuuttia (Google maps). Omaa lähipiiriä seuratessa on vastaan tullut lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka kiireisen yritysmaailman vastapainoksi asumiselta halutaan rauhaa ja seesteisyyttä. Eikä ihme, työn tekemisen tapa on monen arjessa vaihtelevaa, liikkuvaa ja henkisesti varsin kuormittavaa. Mikä onkaan sen huikeampi yhtälö, kuin koti maaseudun rauhassa, josta puolessa tunnissa ajaa pienelle mutta elinvoimaiselle lentokentälle, jossa ei tarvitse maksaa parkkipaikasta kohtuuttomia lunnaita tai odottaa tunteja ennen lähtöä.

2. Asumisen hinta ja väestön kasvun tavoitteet

Tampere ja sen kaupunkiseutu kasvavat lujaa vauhtia ja rakentaminen painottuu tällä hetkellä Ylöjärvi-Kangasala-Lempäälä sektorille. Tämä tarkoittaa, että myös alueiden hinnat ovat nousseet, monien tulotasoon nähden jo liikaa. Maaseudun edulliset hinnat, mahdollisuudet toteuttaa tontille muutakin kuin pelkkä talo sekä vertailukelpoiset työmatka-ajat toisivat lisää asukkaita Sarkolaan ja Taivalkuntaan mikäli alueiden markkinointia lisätään. Samalla rahalla saa maaseudulta enemmän neliöitä ja asumiseen liittyvien unelmien toteuttaminen on monelle realistisempaa.

Tähän argumenttiin kaupungin vastaus on se, että se ei omista maata näiltä alueilta, eikä voi vaikuttaa esimerkiksi tonttien määrään. Kuitenkin kaupungin rakennusvalvonnan pöydällä odottaa lupia tällä hetkellä 8 yksityisen myyjän tonttia Sarkolasta. Luvat eivät vain etene. Liekö syynä esimerkiksi se, että potentiaalisesti 8 uutta perhettä Sarkolaan tarkoittaisi alueellisesti kaupungin tavoitteleman 1% väestön kasvun vuositavoitteen ylittymistä Sarkolassa kertaheitolla 8 vuoden tarpeiksi ja toisaalta melko varmasti uusia oppilaita myös kyläkouluun?

3. Hyvinvointitrendi ja oikeus valita

Kyläkouluista ja sitä kautta mahdollisuudesta valita asuinympäristökseen maaseutu taistellaan Suomessa muuallakin. Miksi? Mikä saa ihmiset vaatimaan vastinetta verorahoilleen myös maalla. Mikseivät kaikki halua asua keskusta-alueilla tai taajamassa?

Syitä on monia ja toisille kyse on elinkeinosta, joka tekee ylipäätään pärjäämisestä mahdollista. Itse edustan perhettä, joka käy töissä muualla ja naputtaa työkseen lähinnä tietokonetta. Arjen hektisyys, vastapaino stressaavalle asiantuntijatyölle korporaatiomaailmassa, mahdollisuus omiin pikkuprojekteihin taiteen, puutarhanhoidon, auton rassailun ja rakentelun parissa sekä ennen kaikkea turvallisen, rauhallisen ja luonnonläheisen ympäristön tarjoaminen kasvaville lapsille olivat syitä, jotka saivat meidät valitsemaan maaseudun.

Emmekä ole ainoita, jotka ajattelevat näin. Monet kaipaavat kosketusta luontoon. Trendi on tunnistettu myös muualla Euroopassa.  Jo 15 vuotta sitten asuaessani Sveitsissä, trendi luomu- ja lähituotteiden suosiota, ekologisuudesta ja luontokokemuksesta olivat siellä isossa nosteessa ja turistit matkustavat Suomeen nimenomaan luontokohteiden vuoksi.

Asumisen näkökulmasta kunnat ja kaupungit eivät Suomessa trendiä tue. Näin myös Nokialla. Jos ihmiset eivät tiedä mahdollisuuksista tai joutuvat murehtimaan esimerkiksi koulun tilannetta jatkuvasti, niin onko ihme, että valinnat kohdistuvat juuri sinne, mitä kunta markkinoi ja minne se panostaa rahansa?

4. Panostukset runkotieverkostoon

Sarkolan ohi ja läpi kulkee yksi Suomen kantateistä, valtatie 12 Rauma-Tampere-Lahti-Kouvola. Panostukset runkoverkon parantamiseen lisäävät turvallisuutta sekä helpottavat työmatkaliikennettä ja sitä kautta työikäisten mahdollisuuksia valita asuinympäristönsä maaseudulta.


Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanteiden_p%C3%A4%C3%A4v%C3%A4yl%C3%A4t

Nokian ja Sastamalan välille rakennettavien valtatie 12 riista-aitojen rakentaminen on käynnistynyt. Sastamalassa Hyrkin ja Kärppälän ohituskaistaosuudet varustetaan uusilla riista-aidoilla, Nokian puolella Sarkolassa niitä suunnitellaan rakennettavaksi kahteen eri kohtaan. Tavoitteena on parantaa valtatie 12 liikenneturvallisuutta lukuisten hirvi- ja peuraonnettomuuksien varalta.
Hankkeen kokonaiskustannusarvio on noin 1,8 miljoonaa euroa. Yksityistiejärjestelyjen ja riista-aidan rakentaminen alkoi keväällä 2019ja hanke valmistuu tänä syksynä.   
Riista-aidalla tulee olemaan merkittävä vaikutus valtatie 12:n turvallisuudelle mutta tieosuudella on jo nyt käynnissä tai käynnistymässä lukuisia liikennöitävyyttä ja turvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Käynnissä ovat muutostyöt Tampereentien ja valtatie 12:n risteysalueella sekä
Vesilahden, Lopentien ja Hukkasen risteyksissä. Liittymien parantamiseen on varattu valtion puolella 900 000 euroa.

5. Kaupungin omat strategiset linjaukset

Sarkolan kaltainen kylä kantaa väestön kasvun suhteen oman osuutensa kekoon jo yhden perheen muuttovoitolla. Markkinoinnilla kasvua olisi varmasti enemmän.


 
Sarkolassa olisi tilaa myös uusille tonteille ja taloille. Tällä hetkellä lupaa odottaa edellä mainitut 8 tonttia, vaikka kaupungin talousarviossa tonttimaan riittävyys mietityttää.


Hyvinvoiva nokialainen on voimakkaasti esille nostettu tavoite kaupungin strategiassa. Sen määritellyt elementit heijastavat suoraan elämää Sarkolassa. Kaupunki myös tähtää monipuolisiin asuinaluieisiin ja luonto- sekä kulttuurikohteiden vaalimiseen. Sarkola on nimetty kulttuuriperinnemaisemaksi. Sitä vähättelemättä tai menettämättä on täysin mahdollista ja myös hyvinvoinnin kannalta suotavaa vaalia historian sijaan myös nykyistä ja tulevaa kulttuuria ja sen monimuotoisuutta.


 
Lisäksi kaupungin strategiasta löytyy hyviä ja tärkeitä tavoitteita, toimenpiteitä ja vastuuhenkilöitä esimerkiksi nuorten hyvinvoinnin, terveiden tilaratkaisujen ja kuntalaisaktiivisuuden osalta. Nämä tavoitteet on Sarkolan osalta jo saavutettu, joten tuntuisi melko hullulta lähteä purkamaan voi hyvin toimivia osa-alueita, kun työtä varmasti on muualla vielä tehtävänä.



 

6. Kyläkoulu 

Nähtyäni kyläkoulun menoa nyt kolmen vuoden verran, ymmärrän täydellisesti, miksi siitä on muodostunut koko kylän olemassa olon ydin. Vanhemmat haluavat tietää, että lapsi viettää päivänsä turvallisessa ympäristössä, jonne pääsee helposti. Koulu edustaa jatkuvuutta, eteenpäin menemistä sekä kunnioitusta luonnonläheistä elämäntapaa kohtaan.
Koulun olemassa oloon kulminoituu paljon muutakin kuin lakisääteistä oppimista. Se ylläpitää yhteisöllisyyttä sekä arvoperustaa, joka täällä asuvien ihmisten elämässä vallitsee. Lisäksi koulu edustaa yhteiskunnassa laajemminkin huomattavissa olevaa ilmiötä. Oravanpyörästä hyppäämistä, downshiftausta, maadoittumista. Ei ole sattumaa, että jooga, mindfulness tai meditaatio vetävät hyvinvointikeskusten tunnit täyteen osallistujia. Life coachit opettavat ihmisiä säätelemään stressitasoa ja etsimään vastapainoa työelämän kaiken energian imevälle kiireelle. Ihmiset ovat unohtaneet, kuinka olla osa ympäristöä ja kuinka palautua arjen keskellä. Lähiruokabuumi on viime vuosina noussut aivan uudelle tasolle ja sisäilmaongelmat huolestuttavat syystäkin. Listaa yrityksistä etsiä uutta yhteyttä luontoon ja puhtaaseen ympäristöön voisi jatkaa loputtomiin. Kyläkoulut edustavat sitä vastavoimaa, joka tällä hetkellä yhteiskunnassamme jyllää kaikilla osa-alueilla ihmisen tuottavuuskoneeksi muuttamista vastaan. Työpaikat eivät ole koskaan satsanneet työntekijöiden hyvinvointiin niin paljon kuin nyt, ja siitä on tullut työmarkkinoilla myös kilpailuvaltti. Väistämättä herää ajatus siitä, millainen kilpailuvaltti kyläkoulut voisivat kunnille olla sen sijaan, että niiden lopettamisella yritetään etsiä olemattomia kustannussääntöjä. 

Aiheesta on lähiaikoina kirjoitettu myös muualla:

 Ylen artikkeli: Pienessä koulussa on parempi
Blogi: Kuka pelastaisi kyläkoulut?

7. Ekologisuus

EU on asettanut jäsenmailleen tiukan direktiivin, joka luo paineita kuntien ja kaupunkien ajoneuvohankinnoille. Direktiivi velvoittaa kuntia korvaamaan polttomoottoriautoja täyssähköautoin tai puhtaammin hybridein. Direktiivin mukaan ajoneuvo saa tuottaa hiilidioksidipäästöjä enintään 50 grammaa kilometrillä. Vuodesta 2026 raja painuu jo pyöreään nollaan grammaan kilometrillä. (Lähde: IS)
 Mitä tämä mahtaisi tarkoittaa koulukyytien kalustojen kohdalla? Sellaisia maaseudulta isompiin koluihin tarvittaisiin, jos kylässä ei omaa koulua olisi. Nyt lapset kulkevät pääsääntöisesti kouluun kävellen tai pyörällä saaden samalla myös liikuntaa.

Maaseutuasuminen on omiaan lisäämään ympäristöajattelua. Olen itse elävä esimerkki siitä, mitä luonnon lähellä asuminen on tehnyt ekologille toimintatavoille. Ennen Sarkolaan muuttoa kierrätin vain pullot ja paperit, nyt omaan lokeroonsa laitetaan myös muovit, metallit, lasit ja biojätteet. En tarkoita, että muualla ei voisi noudattaa vastaavia toimintatapoja, mutta voin hyvällä syyllä väittää, että oman toiminnan vaikutuksia arvioi aivan eri tasolla, kun maanparannusaineet otetaan omasta kompostorista, käytetyt pesuaineet vaikuttavat ikkunasta näkyvään maisemaan sekä sen eläimiin ja luonnon tuottama hyvinvointi on osa jokapäiväistä elämää.

Ympäristönäkökulmat ja asumisen kestävät ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan elinehto. Niiden mahdollistaminen puolestaan on jo tänä päivänä kaupungin kuin kaupungin kilpailuvaltti.

torstai 31. tammikuuta 2019

Iso osa hyvinvointia on olla rohkeasti minä

Kuvat: GRPHY / Juho Tirkkonen
Kuvauspaikka: Hampton Bay
Meikki: Pretty by Flormar Finland
Magneettiripset: G Beauty Lab
Hiukset: Salon Bella Pelo / Maija Kaunisto
Hiustenpidennykset: Dreamhair
Vaatteet: BEING GREAT ja For Every Body by Jutta


Elämä on ihmeellistä! Itsensä likoon laittaminen ei vielä kertaakaan ole tuonut mukanaan huonoja kokemuksia, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Viime sunnuntaina sain kunnian tulla valituksi Miss Plus Size 2019 kärkikymmenikköön. Kun nimeni mainittiin, olin hiljaa viisi minuuttia. Minä, hiljaa!
Läheiset, työkaverit, ystävät ja kilpasiskot ovat olleet huikean kannustavia. Positiivista palautetta on tullut rohkeudesta heittäytyä ja tietysti upeista lookeista, joita meille kilpailijoille on loihdittu. Monet ovat myös kysyneet, mistä syntyi idea lähteä mukaan.

Se onkin monen asian summa. Päällimmäisenä on kuitenkin itse kisan sanoma: jokainen riittää sellaisena kuin on, jokainen nainen on kaunis. Olen nähnyt paljon negatiivista suhtautumista omaan kehoon. Olen nuorempana tehnyt niin myös itse. Itkuja on väännetty ja riittämättömyyttä koettu. Se on vienyt paljon energiaa aivan turhaan.

Siksi olen äärimmäisen onnellinen nyt, kun voin kohdistaa tuon energian positiivisiin asioihin. Vielä hienompaa on, jos voin rohkaista jotakuta muuta vielä taipaleella olevaa tuntemaan itsensä hyväksi juuri sellaisena kuin on. 

Kehopositiivisuus on terminä ollut paljon otsikoissa viime vuosina ja ainakin yhtä monta kertaa se on tulkittu ylipainon ihannoinniksi. Tehdäänpä siis yksi asia selväksi heti: kehopositiivisuus ei liity painoon. 

Kehopositiivisuus ei ainakaan minulle myöskään tarkoita, että oman ulkomuodon suhteen ei voisi olla tavoitteita. Tavoitteen ja laihtumisen väliin ei kuitenkaan pidä piirtää yhtäsuuruusmerkkiä. Hiusten kasvatus, lihasten kehittäminen, parempi ryhti, pyöreämpi takapuoli, ihon kunto, tai mikä tahansa, mikä tuntuu itselle tärkeältä, on myös itsensä hyväksyvän oikeus. Kehopositiivisuuden juju on siinä, että osaa nauttia omasta kehostaan juuri nyt, juuri tällaisena, olipa tavoitteita tai ei. Vaa´an lukema tai vaatekoko ei määritä ketään. Niin minä ajattelen. Kehopositiivisuus lähtee korvien välistä. Miss Plus Size -kilpailu on minulle tapa edustaa sitä.

Miksi siis lähdin mukaan? Negatiivisessa valossa kehonsa näkevät voivat kahlata hyvin syvissä vesissä ja ansaitsevat niin halutessaan kaiken saatavilla olevan tuen. Olen ammentanut oman osani vesissä kahlaamisesta. Olen ollut usein se porukan isoin. Olen elänyt nollakoon ihannoinnin aikaa, jolloin Jennyfer Lopezin tai Kim Kardashianin peppu ei suinkaan ollut ylistyksen kohteena. Olen myös äiti, jonka keho on kokenut isoja mullistuksia kahteen otteeseen. Ja olen työn ja arjen yhdistävä multitaskaaja, joka ymmärtää myös oman ajan arvon ja haluaa tulla nähdyksi myös ihan vain naisena. Lisäksi minua on siunattu lahjalla laittaa sanoja peräkkäin niin, että saan ajatukseni kerrotuksi. Ja se jos mikä auttaa vertaistuen antamisessa. 

Kokemuksena kilpailu on minulle uusi. En ole koskaan tehnyt mallin töitä enkä ollut kauneusalalla. Huomaan kuitenkin tarvitsevani tasaisin väliajoin haasteen, joka laittaa minut punnitsemaan omia arvoja ja tavoitteita, joka asettaa minut hiukan liian suuriin saappaisiin epämukavuusalueelle. Sellainen vetää nöyräksi ja opettaa paljon uutta, myös minusta itsestäni. Miss Plus Size –finalistina olo on kuitenkin epämukavuusalueella olosta nauttimista. Se on huikea mahdollisuus, kokemus joka ei unohdu.

Nyt nautitaan matkasta! 

Viralliset kuvat (ylhäällä): GRPHY / Juho Tirkkonen
Kuvauspaikka: Hampton Bay
Meikki: Pretty by Flormar Finland
Magneettiripset: G Beauty Lab
Hiukset: Salon Bella Pelo / Maija Kaunisto
Hiustenpidennykset: Dreamhair
Vaatteet: BEING GREAT ja For Every Body by Jutta

Jos haluat seurata misseilyä, se onnistuu parhaiten Instagramissa @lauraheinovaara 
Suosikkiaan finalisteista voi äänestää IS:n sivuilla.